Paluu edelliselle sivulle

Pirkko Harsia

Pirkko Harsia on Talotekniikan yliopettaja Tampereen Ammattikorkeakoulussa. Vuosina 1993-2001 hän toimi siellä Sähkö- ja tietotekniikan osaston johtajana. Hän on valmistunut diplomi-insinööriksi TKK:n Sähköosastolta vuonna 1982.

 

 

Omat vanhemmat innostivat Pirkkoa tekniselle alalle. He ajattelivat, että hyvä koulutus on tärkeä pohja elämälle. Hänen äitinsä oli hyvin innostunut matematiikasta ja isä kannusti aina ottamaan haasteita vastaan. Tämä kiinnostus tarttui myös lapsiin ja niinpä Pirkon mielenkiinnon kohteina olivat jo koulussa matematiikka ja fysiikka. Pirkko kertoo, että hänen kohdallaan opettajatkaan eivät enää uskaltaneet epäillä etteikö tyttö voisi olla hyvä näissä "miehisissä" aineissa.

Pirkon lukioaikana muodissa oli lääkärin ammatti, mutta Pirkon kahden sisaruksen ala ei houkutellut. Hänen toiset kaksi sisartaan asuivat Otaniemessä, ja Otaniemen teekkarihenki vei Pirkon mukanaan. Valinta oli ehdoton. Pirkko oli tiennyt, että tekniikka on hyvin miehinen ala, mutta vasta opintojen alettua hän ymmärsi, kuinka vähän tyttöjä oikein olikaan: 180 opiskelijan joukossa oli kahdeksan tyttöä. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään ongelma: pojat olivat koko opiskelun ajan todella mukavia, opettajat kohtelivat tyttöjä asiallisesti ja Pirkko sai monta hyvää ystävää. Viisi vuotta Otaniemessä ja Sähkötalossa tuntuvat edelleen, kahdenkymmenenvuoden jälkeen, hyvältä valinnalta, kertoo Pirkko. Opiskeluaikanaan Pirkko kunnostautui myös opiskelijaelämässä, hän oli Sähköinsinöörikillan valtuuston jäsen 1978-1980.

Pirkon pääaine oli sähkövoimatekniikka (sähkölaitostekniikka ja sähkömekaniikka). "Valintaani varmaan osaltaan vaikutti nykyinen mieheni, joka on saman alan insinööri", tunnustaa Pirkko. Pirkon mies oli hänen ensimmäisen harjoittelupaikkansa pomo.

Pirkolla ja hänen miehellään oli opiskeluaikanaan yhteinen, puoliksi leikillinen, haave: oma sähköasennusliike. Pirkko haaveili lisäksi virasta teknillisen oppilaitoksen opettajana. Oma yritys toteutuikin ja koko 80-luvun pariskunta toimi yrittäjinä. Heillä oli sähköasennusliike ja lisäksi Pirkko teki pienimuotoista sähkösuunnittelua. Virka toteutui aivan vuosikymmenen lopuilla ja Pirkko sai paikan sähkötekniikan lehtorina Tampereen Teknillisessä oppilaitoksessa syksyllä 1989. Lamavuodet 1990-luvun alussa veivät yrityksen, mutta perheen elämä oli turvattua Pirkon viran ansiosta. "Samalla sain työssäni lisää haasteita: viimeiset kahdeksan vuotta olen ollut osastonjohtajana", kertoo Pirkko. Tässä työssä hän on opetustyön lisäksi päässyt mukaan mm.ammattikorkeakoulun syntyyn, koulutuksen kehitystyöhön ja tietotekniikan alan huimaan kasvuun ja kehitykseen

Pirkolla on kaksi lasta, vanhempi tytär Eveliina on nyt lukiolainen ja nuorempi Tuulikki on yhdeksänvuotias. Työssäkäynti on ollut Pirkolle aina itsestäänselvyys, silloinkin kun lapset ovat olleet pieniä. Kaiken työn ulkopuolisen ajan Pirkko sitten viettääkin perheen kanssa ja tekee aina, kun mahdollista, etätyötä kotoa käsin. "Lasten hoidossa ja kasvatuksessa olemme pyrkineet olemaan ennakkoluulottomia", kertoo Pirkko. Hänen miehensä oli koti-isänä kolme vuotta kuopuksen kanssa. Tämän teki osaltaan mahdolliseksi se, että Pirkon palkka on kohtuullisen hyvä

Sähkötekniikan ala on yksi miehisimmistä aloista Suomessa. Naisten osuus on noin 5 %. Tämä ei kuitenkaan aiheuta yleensä mitään negatiivista ilmiötä työssä, pikemminkin päinvastoin. Naisinsinööri jää helpolla mieleen ja on itsestä kiinni, millaisen arvostuksen työssään saa, tähdentää Pirkko. Hänen kokemuksensa olosta yli kahdenkymmenen miesinsinöörin esimiehenä ja yhteistyöstä satojen opiskelijoiden kanssa ovat olleet todella positiivisia.

"Insinöörin työnkuva on hyvin laaja, työtehtäviä löytyy monenlaisessa työympäristössä. Työ vaatii, oman alan perusasioiden hallinnan lisäksi, ennakkoluulottomuutta, luovuutta, yhteistyökykyä ja viestintätaitoja. Työn vaativuus ja sisältö on pitkälti itsestä kiinni. Onkin mielestäni melko kumma juttu, ettei siisti sisätyö, jossa palkkauskin on kohtuullinen, kiinnosta tyttöjä, joilla on hyvä pohjakoulutus", Pirkko toteaa.

Pirkon työnkuva on parhaillaan muuttumassa. Osaston yhteisten asioiden hoitamisen sijaan hän ryhtyy opetustyön ohella kehittämään talotekniikan sähköisten järjestelmien koulutusta. Tavoitteena on saada aikaan koulutusohjelma, josta valmistuneet insinöörit suunnittelevat, rakentavat ja kehittävät erilaisten tilojen teknisiä järjestelmiä palvelemaan nykyistä paremmin käyttäjiään.

Itseään Pirkko pyrkii kehittämään mm. suorittamalla lisensiaattiopintoja - pääaineenaan valaistustekniikka - Teknillisessä korkeakoulussa. Lisäksi verkko-opetus ja opetusmateriaaliprojektit antavat uusia haasteita työlle. "Mitä sitten teen ’isona,’ sitä ei kukaan tiedä", kertoo Pirkko. "Tulevaisuuteen on kuitenkin hyvä kulkea, kun tietää, että alla on hyvä pohja, jolta ponnistaa."

8/2001