Kaisu Iisakkila

8/2001

Kaisu Iisakkila, 30, on nyt äitiyslomalla. Hän aikoo palata työhönsä Nokialle helmikuussa reilun vuoden tauon jälkeen. Kaisu valmistui Teknillisestä korkeakoulusta diplomi-insinööriksi 1998 ja aloitti työnsä Nokialla jo ennen valmistumistaan. Työvuosia siellä on kertynyt jo kuusi. Työtehtävät ovat vaihdelleet, mutta viimeiset 2,5 vuotta hän on toiminut tutkimusinsinöörinä standardoinnin alalla.

UMTS-verkkojen rakentamista varten standardoidaan matkapuhelinverkkojen ilmatiesignaaleja. Kaisu on suunnitellut määrittelyjä signaaleille Nokian tarpeiden pohjalta. Lisäksi hän on koordinoinut kokouksia. Kaisu kertoo työsyklinsä olleen kuusiviikkoinen: 5 viikkoa hän on ensin suunnitellut määrittelyjä sekä osallistunut Nokian sisäisiin koordinointikokouksiin ja kuudennen viikon hän on ollut standardointikokouksissa. Suurin osa kokouksista järjestettiin USA:ssa, Euroopassa tai Itä-Aasiassa. Jokainen kokousmatka kesti noin viikon, joten kokouspäiviä ulkomailla kertyi yhteensä yli 60 vuodessa.

Kokouksissa oli mukana kymmeniä yrityksiä, alan suuria vaikuttajia ympäri maailmaa. "Tällaisissa kokouksissa tarvitaan tietynlaista pokkaa ja itsevarmuutta, että uskaltaa puskea läpi oman asiansa ja sosiaalisilla taidoilla on käyttöä", Kaisu kertoo. Aina ei voi myöskään voittaa, joskus pitää tyytyä kompromisseihin tai kärsiä tappioita. Aikaerot ja matkustaminen tietysti väsyttävät ja aikataulu näillä matkoilla on kiireinen sillä kokoukset ovat pitkiä. "Toisaalta on mielenkiintoista päästä käymään eri maissa, esimerkiksi kokous Japanissa aiheutti ensimmäisen kerran melkoisen kulttuurishokin", Kaisu muistelee. Tavalliset turistikierrokset jäävät silti vähiin ja stressiäkin saattaa syntyä, jos kokoukset eivät suju aivan toivottuun malliin.

Palattuaan äitiyslomalta Kaisu aikoo vaihtaa työprofiiliaan Nokialla. Esikoisen synnyttyä hän ei halua enää paljon työmatkoja ja työajoista hän aikoo pitää tulevina vuosina tiukemmin kiinni. Lasten hoito töihin palaamisen jälkeen on jo suunniteltu valmiiksi. Mummo hoitaa pienokaista alkuvaiheessa. Myöhemmin lapsi viedään päiväkotiin. Kaisu kertoo, ettei äitiys ole hänen mielestään aiheuttanut ongelmia työpaikan suhteen. Kaikki suhtautuivat iloisesti ja onnittelivat. Kaisun työkavereina on muutenkin paljon tuoreita isiä tai äitejä. Myös isät ovat pitäneet isyyslomia. "Tottakai tulee olemaan hankalaa aloittaa uudenlainen homma kun palaa töihin, mutta samalla tavalla se on vaikeaa joka kerta, kun vaihtaa työtehtäviä", miettii Kaisu. Se itsevarmuus, joka on syntynyt jonkin asian osaamisen ja hallitsemisen myötä, täytyy kerätä uudelleen. Kaisu kuitenkin mielellään vaihtaa aina välillä työtehtäviä. "Ei olisi kiva olla vuosikausia samanlaisessa hommassa", Kaisu miettii. "Välillä täytyy saada oppia aivan uudenlaisia asioita ja saada uusia haasteita."

Kaisu haki sähköosastolle, koska lukiossa hän piti paljon matematiikasta ja fysiikasta. Matematiikka koulussa tuntui vähän samankaltaiselta 'leikiltä' kuin legoilla rakentelu. Kaisu aikoi lukea elektroniikkaa ja haaveena oli tehdä myöhemmin lääketieteellisiä laitteita. Vuoden ahkeran opiskelun jälkeen TKK:lla Kaisu alkoi kuitenkin haaveilla jostain ihan muusta. Idealistisena nuorena naisena hän koki TKK:n ympäristön liian kovaksi ja päätti hakea kapinamielisesti "mahdollisimman kauas sähkötekniikasta". Kaisu opiskeli sen vuoksi yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa jopa 130 opintoviikon verran filosofiaa ja sosiologiaa. Kaisu päätti kuitenkin jatkaa opintojaan sähköosastolla ja suoritti diplomi-insinöörin tutkinnon loppuun. Kaisun pääaineena oli teletekniikka ja sivuaineena tietoliikennetekniikka. Hänestä tuli siis lopulta tietoliikenneinsinööri kuten isästään. Yliopistolta paluuseen yhtenä syynä oli se, että Kaisu tajusi voivansa soveltaa sähkötekniikan opintojaan paljon paremmin käytäntöön.

Kaisu paneutui hyvin lukemiinsa aiheisiin, ja sai niistä hyviä arvosanoja. Hän kertookin olevansa puuskittainen ihminen ja tekevänsä siksi yhtä asiaa kerralla oikein kunnolla, mutta ei liian pitkään mitään samaa. Harrastuksissa Kaisulla on samanlainen tyyli. Opiskeluaikanaan hän harrasti mm. aikidoa, afrotanssia sekä aerobickia, paljon kutakin, mutta aina vain yhtä kerrallaan. Kaisu piti opiskelun ohella liikunnallisista harrastuksista. Yliopistoaikanaan Kaisu ehti toimia myös ylioppilaskunnassa.

Kaisun mielestä hän sai sähkötekniikan koulutuksesta hyvän yleissivistyksen tietoliikennetekniikasta. Työpaikalla syvennytään hänen mukaansa kunnolla yhteen asiaan, mutta koulussa oppii näkemään kokonaisuuksia. Kokonaisuuksien hahmottaminen yksityiskohtiin perehdyttäessä on tärkeää, Kaisu miettii. Kaisu ei kadu ollenkaan syrjähyppyään yliopistolle. Hänen mielestään aivan toisenlaiset opinnot välissä avarsivat ja antoivat ihan uutta perspektiiviä asioihin. Sosiologisia näkemyksiä sekä politiikkaa hän on saanut miettiä nykyisessä työpaikassaankin Nokialla.

Kaisun mielestä nuoruuden seikkailuja pitää uskaltaa tehdä, jos on sellainen tarve. Koskaan se ei ole liian myöhäistä. Ylimääräisestä opiskelusta ei ole haittaa ja muutama vuosi, joka kokeiluihin voi kulua, on pieni aika työelämään verrattuna. Kaisulla on ollut mielessä opiskella vielä muutama opintoviikko yliopistolta. Siten hän saisi koottua opiskeluistaan siellä filosofian kandidaatin tutkinnon.

Kaisulla on ollut useita naiskollegoja. Ehkä tämän tyyppiset neuvottelutyöt sopivat naisille, sillä insinöörinaiset ovat usein melko ulospäinsuuntautuneita ja sosiaalisia, Kaisu arvelee. Toki muunlaisiakin töitä on tarjolla, joten tämä kuvaa vain osaa insinöörinaisista. Kaisun mielestä työskentelyilmapiiri Nokialla on rento ja tuttavallinen. Vain edustustilanteissa on tietynlaista jäykkyyttä ja virallisuutta. Haastavaa työssä on erityisesti se, että pitää yrittää sovittaa erilaisten yritysten intressejä yhteen, ja silti ajaa omaa kantaansa. Tämä kaikki on vähän kuin pelin pelaamista.

Kaisu on tyytyväinen työpaikkaansa ja nykyisen kaltaisiin työtehtäviinsä sekä palkkatasoonsa. Kaisu ei koe olevansa kovin uraihminen. Mitään kohtuuttomia uhrauksia hän ei halua tehdä vain edetäkseen työpaikalla ylemmäs. Nuorempana toki oli hiukan enemmän tarvetta todistella muille ja itselle pystyvänsä kovempiin työsuorituksiin. Kokemuksen myötä ja ammattitaidon karttuessa kuitenkin on tajunnut, että liika itsensä väsyttäminen ei kannata. Kaisulle on tärkeää, että hän saa tehdä kivaa työtä, mutta että aikaa jää muuhunkin elämään.