TiNA - Naisia alalla


Naisia tutkijoina ja opetustehtävissä Naiset teollisuudessa ja muualla yhteiskunnassa
Liisa Halonen on sähköosaston ainoa naisprofessori. Hän on valaistuslaboratorion perustaja. Liisa on sitä mieltä, että jos jostakin innostuu, siinä pärjää.
Leena Korpinen johtaa sähkötekniikka ja terveys -laboratoriota TTKK:lla ja on myös laillistettu lääkäri. Hän on väitellyt tohtoriksi sekä sähkötekniikasta että lääketieteestä. Professorin työssä Leenaa viehättää vapaus ja se, että aina tapahtuu jotain uutta. Tutkimustyö on hänelle elämäntapa.
Kirsi Willa, 27, luki pääaineekseen Sovellettua elektroniikkaa. Hän on kuitenkin pompannut sujuvasti tietoverkkolaboratorioon töihin. Yksi konkreettinen työn tulos on ollut oppikirja Tietoliikennetekniikan perusteet -kurssille. Aloittaessaan kirjan tekemisen, hän ei tiennyt alasta vielä juuri mitään. - Siitä oli jopa hyötyä peruskurssin oppikirjaa tehdessä, hymyilee Kirsi.
Outi Valta, 23, on tutkija-apulainen sovelletun elektroniikan laboratoriossa TKK:lla. Outin mielestä kivointa hänen työssään on oma-aloitteisuus. Tutkimustyössä kun pitää itse keksiä asioita, joita kukaan ei ole tehnyt aikaisemmin.
Ritva Hirvonen Tekniikan tohtori Ritva Hirvosen motto on, että työn pitää olla kiinnostavaa ja hauskaa. Aikoinaan sähköosastolla sähkövoimatekniikkaa opiskellut Ritva on ehtinyt olla työssä niin opettajana, tutkijana kuin teollisuudessakin. "Työni on aina ollut eräs harrastuksistani", hän toteaa.
Naisia teollisuudessa ja muualla yhteiskunnassa
Kirsi Hassinen toimii tällä hetkellä Jaakko Pöyry Oy:llä projekti-insinöörinä sähköverkkojen mitoitustehtävissä. Kirsi on valmistunut Lappeenrannan teknillisestä korkeakoulusta vuonna 2000 energiatekniikan koulutusohjelmasta opintosuuntanaan sähkövoimatekniikka ja syventymiskohteena sähköenergiatekniikka.
Kaisu Iisakkila on 8kk-ikäisen pojan äiti. Äitiyslomalta palaamista hän ei pidä ongelmana. "Tottakai tulee olemaan hankalaa aloittaa uudenlainen homma kun palaa töihin, mutta samalla tavalla se on vaikeaa joka kerta, kun vaihtaa työtehtäviä".
Hilkka Heiskari työskentelee Nokian tuotekehityksessä. Pitkän opiskeluajan kuluessa motivaatio oli välillä kadoksissa, mutta työ on ollut mielenkiintoista ja ylittänyt ne epäselvät odotukset, joita diplomi-insinöörin työstä oli. "Tutkinto antoi hyvän pohjan sijoittua lähes mihin tahansa kiinnostavaan tehtävään persoonasta riippuen", Hilkka sanoo.
Aura Paloheimo, 24, työskentelee Synopsyksellä IC-suunnittelijana. Hän innostui digitaalitekniikasta ensimmäisenä opiskeluvuotenaan digitaali- ja tietokonetekniikan perusteet -kurssilla. Tämä innostus johti myöhemmin opiskelemaanTKK:lla ASIC-suunnittelun kursseja ja lopulta nykyiseen työpaikkaan IC suunnittelutoimistoon.
Eppie Eloranta on äiti, diplomi-insinööri, toimitusjohtaja ja huipputason purjehtija. Liike- ja virkanaisten liitto valitsi hänet vuoden naiseksi vuonna 2001. Valintaa perusteltiin menestyksellä miesvaltaisella alalla ja kansainvälisellä julkisuudella.
Satu Hassi, Vihreätä liittoa edustava ympäristöministeri, on koulutukseltaan tekniikan lisensiaatti. Satu valmistui diplomi-insinööriksi TKK:lta 1979. Hän opiskeli sähkövoimatekniikkaa ja energiataloutta. Satu kertoo valinneensa opiskelualakseen tekniikan muun muassa siksi, että halusi tehdä "oikeita asioita".
Marjatta Peltokorpi on filosofian tohtori, konsultti sekä kouluttaja. Hänellä on oma konsulttifirma. Hänen viestinsä tekniikan alan naisille on se, että pitää uskaltaa olla rohkeasti oma itsensä naisena. Väkisin miehiseksi muuntautumalla ei pysty hyödyntämään vahvimpia persoonallisia piirteitään työelämässä.
Pirkko Harsia on TAMK:n yliopettaja. Insinöörin työtä hän pitää monipuolisena ja korostaa että työn vaativuus ja sisältö on pitkälti itsestä kiinni. Pirkko ei vielä tiedä mikä hänestä tulee isona. Hän toteaa: "Tulevaisuuteen on kuitenkin hyvä kulkea, kun tietää, että alla on hyvä pohja, jolta ponnistaa."