Liisa Halonen

7/2001

Liisa valmistui DI:ksi 1978. Hänen pääaineensa oli sähkölaitostekniikka ja sivuaine elektroniikka. Liisan diplomityö käsitteli näkötehokkuutta toimistovalaistuksessa ja siinä otettiin huomioon esimerkiksi energiansäästö valaistuksessa. Merkittävästä aiheesta ei tiedetty Suomessa paljonkaan, joten ensimmäinen tehtävä oli hankkia tarvittavat mittalaitteet Suomeen ja selvittää miten niillä voidaan mitata. Siihen aikaan sähkölaitostekniikan laboratoriossa oli valaistuksesta vain yksi oppikurssi.

Vähitellen syntyi valaistustekniikan laboratorio. Liisa teki ensin diplomityön aiheesta. Valaistus irrotettiin sähkölaitospuolesta ja valaistupuoli kasvoi kovasti. Vuonna 1985 Liisa nimitettiin laboratorion apulaisprofessoriksi ja vuonna 1993 hän väitteli tekniikan tohtoriksi. Nykyisin Liisa on professori ja laboratorion johtaja. Laboratoriossa on noin 20 työntekijää ja se on suurin maailmassa alallaan.

Liisalle sähköalalle tuleminen on sukuvika. Hänen isällään oli valaistusalan yritys, jossa Liisa oli jo pienenä apulaisena. Ala näytti hauskalta. Hän kertoo olleensa keskiverto-opiskelija joka välillä innostui jostain, välillä ei. Jos jostakin innostuu, siinä pärjää hyvin, hän sanoo. Liisa ei innostunut esimerkiksi numeerisen analyysin menetelmistä koulussa, mutta elektroniikasta hän innostui sitäkin enemmän.

Matematiikan isoja kursseja opiskellessa oli joskus vaikeata nähdä, missä lopulta tarvitsee tietoja. Yhteys ei tullut esiin ja se vaikeutti motivoitumista. Valaistuksen alalla työskennellessään hän kertoo tarvinneensa kuitenkin differentiaaliyhtälöitä laskiessaan esim. tasojen luminansseja sekä tilastomatematiikkaa tehdessään tutkimustyötä. Väitöskirjaa (usein diplomityötäkään) ei pysty tekemään ilman tilastomatematiikkaa, Liisa tähdentää. Esimerkiksi tutkimuksessa tilastomatematiikalla tutkitaan tuloksen merkittävyyttä. Tietokoneet laskevat, mutta periaatteet ja käyttötavat täytyy tietää. Tuloksen suuruusluokka on kyettävä itse arvioimaan.

Valaistustekniikan laboratoriota kuvaa ennen kaikkea sana poikkitieteellisyys. Insinöörien kanssa työskentelevät silmälääkärit, neurologit, psykologit, arkkitehdit ja sisustussuunnittelijat. Työ on yhteistyötä ihmisten kanssa. Liisa arvostaa uravalinnassaan juuri ihmisläheisyyttä sekä käytännönläheisyyttä. Valaistustekniikan laboratoriossa tutkitaan mm. sisävalaistusta, näkötehokkuutta toimistovalaistuksessa ja energian säästöä valaistuksessa. Tutkimusta tehdään tievalaistuksesta ja siitä miten silmä toimii. Myös valaistuksen vaikutusta psyykeen tutkitaan. Lääketieteeseen liittyviä tutkimuksia tehdään myös. Esim. vastasyntyneiden keltaisten lasten hoidosta valolla on tehty diplomityö sekä valonpuutteesta aiheutuvan depression hoitamisesta on tehty kirjallisuusselvitys. Lisäksi on tutkittu mitä iän myötä heikentyvä näkeminen vaatii valaistukselta ja miten näkövammaisten näkemisolosuhteita voidaan parantaa. Liisa ja valaistuslaboratorio koordinoivat myös kansainvälistä tievalaistusprojektia. Mukana on viisi eurooppalaista yliopistoa.

Liisan toimistohuone on mielenkiintoinen paikka. Huoneessa on ohjattavat kaihtimet ja ikkunoissa on laser cut panelit. Katossa on läsnäoloanturi eli valot syttyvät ja sammuvat automaattisesti kun poistuu tai tulee huoneeseen. Lisäksi on vakiovaloanturi, joka pitää valon tietyssä tasossa. Tällä vempeleellä saadaan säästettyä myös energiaa. Kaikkia valoja voidaan ohjata infrapunaohjaimella ja siihen voi ohjelmoida erilaisia valaistustilanteita. Koko laboratorion valojärjestelmiä ohjataan tietokoneella.

Liisan mielestä tutkijan työ on maailman mielenkiintoisinta työtä. Saa todella miettiä ja etsiä tietoa. Tutkijan pitää olla ulospäin suuntautuva, sillä hänen täytyy saada tietoa ulkomaisilta tutkijoilta ja osata jakaa tietoa ,sekä luoda yhteyksiä. Välillä tutkimuksen tekeminen on kuitenkin yksinäistä puurtamista. Parasta työssä on kun joku mitä on miettinyt lopultakin ratkeaa. Hän haaveilee sapattivuodesta, jonka hän käyttäisi keskittyen pelkkään tutkimukseen. Professorin työ on hyppimistä paikasta toiseen, on monta rautaa tulessa samaan aikaan, ja yhteen asiaan ei ehdi keskittyä hirveän kauaa.

Työajoilla on tapana venyä kansainvälisistä projekteista johtuen. Hän joutuu käymään ulkomailla ja ehkä menee suoraan kokoukseen, joka kestää iltaan saakka ja tulee yöllä takaisin kotiin, aamulla taas töihin.

Liisalla on 2 lasta, tyttö ja poika. Koska sekä Liisa että hänen miehensä matkustavat paljon ulkomailla, lapsia on ollut hoitamassa au-pair. Lapset ovat oppineet puhumaan englantia ja tottuneet kansainvälisiin ruokiin niin hyvin etteivät oikeastaan pidäkään suomalaisesta ruoasta. Liisa harrastaa lenkkeilyä, tossut on helppo ottaa mukaan reissuille. Hän on osallistunut myös maratoneille. Koko perheen yhteinen harrastus on purjehdus.