Kaisu Iisakkila, 30, on nyt äitiyslomalla. Hän aikoo palata työhönsä
Nokialle helmikuussa reilun vuoden tauon jälkeen. Kaisu valmistui
Teknillisestä korkeakoulusta diplomi-insinööriksi 1998 ja aloitti
työnsä Nokialla jo ennen valmistumistaan. Työvuosia siellä on kertynyt
jo kuusi. Työtehtävät ovat vaihdelleet, mutta viimeiset 2,5 vuotta
hän on toiminut tutkimusinsinöörinä standardoinnin alalla.
UMTS-verkkojen
rakentamista varten standardoidaan matkapuhelinverkkojen ilmatiesignaaleja.
Kaisu on suunnitellut määrittelyjä signaaleille Nokian tarpeiden
pohjalta. Lisäksi hän on koordinoinut kokouksia. Kaisu kertoo työsyklinsä
olleen kuusiviikkoinen: 5 viikkoa hän on ensin suunnitellut määrittelyjä
sekä osallistunut Nokian sisäisiin koordinointikokouksiin ja kuudennen
viikon hän on ollut standardointikokouksissa. Suurin osa kokouksista
järjestettiin USA:ssa, Euroopassa tai Itä-Aasiassa. Jokainen kokousmatka
kesti noin viikon, joten kokouspäiviä ulkomailla kertyi yhteensä
yli 60 vuodessa.
Kokouksissa
oli mukana kymmeniä yrityksiä, alan suuria vaikuttajia ympäri maailmaa.
"Tällaisissa kokouksissa tarvitaan tietynlaista pokkaa ja itsevarmuutta,
että uskaltaa puskea läpi oman asiansa ja sosiaalisilla taidoilla
on käyttöä", Kaisu kertoo. Aina ei voi myöskään voittaa, joskus
pitää tyytyä kompromisseihin tai kärsiä tappioita. Aikaerot ja matkustaminen
tietysti väsyttävät ja aikataulu näillä matkoilla on kiireinen sillä
kokoukset ovat pitkiä. "Toisaalta on mielenkiintoista päästä käymään
eri maissa, esimerkiksi kokous Japanissa aiheutti ensimmäisen kerran
melkoisen kulttuurishokin", Kaisu muistelee. Tavalliset turistikierrokset
jäävät silti vähiin ja stressiäkin saattaa syntyä, jos kokoukset
eivät suju aivan toivottuun malliin.
Palattuaan
äitiyslomalta Kaisu aikoo vaihtaa työprofiiliaan Nokialla. Esikoisen
synnyttyä hän ei halua enää paljon työmatkoja ja työajoista hän
aikoo pitää tulevina vuosina tiukemmin kiinni. Lasten hoito töihin
palaamisen jälkeen on jo suunniteltu valmiiksi. Mummo hoitaa pienokaista
alkuvaiheessa. Myöhemmin lapsi viedään päiväkotiin. Kaisu kertoo,
ettei äitiys ole hänen mielestään aiheuttanut ongelmia työpaikan
suhteen. Kaikki suhtautuivat iloisesti ja onnittelivat. Kaisun työkavereina
on muutenkin paljon tuoreita isiä tai äitejä. Myös isät ovat pitäneet
isyyslomia. "Tottakai tulee olemaan hankalaa aloittaa uudenlainen
homma kun palaa töihin, mutta samalla tavalla se on vaikeaa joka
kerta, kun vaihtaa työtehtäviä", miettii Kaisu. Se itsevarmuus,
joka on syntynyt jonkin asian osaamisen ja hallitsemisen myötä,
täytyy kerätä uudelleen. Kaisu kuitenkin mielellään vaihtaa aina
välillä työtehtäviä. "Ei olisi kiva olla vuosikausia samanlaisessa
hommassa", Kaisu miettii. "Välillä täytyy saada oppia aivan uudenlaisia
asioita ja saada uusia haasteita."
Kaisu
haki sähköosastolle, koska lukiossa hän piti paljon matematiikasta
ja fysiikasta. Matematiikka koulussa tuntui vähän samankaltaiselta
'leikiltä' kuin legoilla rakentelu. Kaisu aikoi lukea elektroniikkaa
ja haaveena oli tehdä myöhemmin lääketieteellisiä laitteita. Vuoden
ahkeran opiskelun jälkeen TKK:lla Kaisu alkoi kuitenkin haaveilla
jostain ihan muusta. Idealistisena nuorena naisena hän koki TKK:n
ympäristön liian kovaksi ja päätti hakea kapinamielisesti "mahdollisimman
kauas sähkötekniikasta". Kaisu opiskeli sen vuoksi yliopiston valtiotieteellisessä
tiedekunnassa jopa 130 opintoviikon verran filosofiaa ja sosiologiaa.
Kaisu päätti kuitenkin jatkaa opintojaan sähköosastolla ja suoritti
diplomi-insinöörin tutkinnon loppuun. Kaisun pääaineena oli teletekniikka
ja sivuaineena tietoliikennetekniikka. Hänestä tuli siis lopulta
tietoliikenneinsinööri kuten isästään. Yliopistolta paluuseen yhtenä
syynä oli se, että Kaisu tajusi voivansa soveltaa sähkötekniikan
opintojaan paljon paremmin käytäntöön.
Kaisu
paneutui hyvin lukemiinsa aiheisiin, ja sai niistä hyviä arvosanoja.
Hän kertookin olevansa puuskittainen ihminen ja tekevänsä siksi
yhtä asiaa kerralla oikein kunnolla, mutta ei liian pitkään mitään
samaa. Harrastuksissa Kaisulla on samanlainen tyyli. Opiskeluaikanaan
hän harrasti mm. aikidoa, afrotanssia sekä aerobickia, paljon kutakin,
mutta aina vain yhtä kerrallaan. Kaisu piti opiskelun ohella liikunnallisista
harrastuksista. Yliopistoaikanaan Kaisu ehti toimia myös ylioppilaskunnassa.
Kaisun
mielestä hän sai sähkötekniikan koulutuksesta hyvän yleissivistyksen
tietoliikennetekniikasta. Työpaikalla syvennytään hänen mukaansa
kunnolla yhteen asiaan, mutta koulussa oppii näkemään kokonaisuuksia.
Kokonaisuuksien hahmottaminen yksityiskohtiin perehdyttäessä on
tärkeää, Kaisu miettii. Kaisu ei kadu ollenkaan syrjähyppyään yliopistolle.
Hänen mielestään aivan toisenlaiset opinnot välissä avarsivat ja
antoivat ihan uutta perspektiiviä asioihin. Sosiologisia näkemyksiä
sekä politiikkaa hän on saanut miettiä nykyisessä työpaikassaankin
Nokialla.
Kaisun
mielestä nuoruuden seikkailuja pitää uskaltaa tehdä, jos on sellainen
tarve. Koskaan se ei ole liian myöhäistä. Ylimääräisestä opiskelusta
ei ole haittaa ja muutama vuosi, joka kokeiluihin voi kulua, on
pieni aika työelämään verrattuna. Kaisulla on ollut mielessä opiskella
vielä muutama opintoviikko yliopistolta. Siten hän saisi koottua
opiskeluistaan siellä filosofian kandidaatin tutkinnon.
Kaisulla
on ollut useita naiskollegoja. Ehkä tämän tyyppiset neuvottelutyöt
sopivat naisille, sillä insinöörinaiset ovat usein melko ulospäinsuuntautuneita
ja sosiaalisia, Kaisu arvelee. Toki muunlaisiakin töitä on tarjolla,
joten tämä kuvaa vain osaa insinöörinaisista. Kaisun mielestä työskentelyilmapiiri
Nokialla on rento ja tuttavallinen. Vain edustustilanteissa on tietynlaista
jäykkyyttä ja virallisuutta. Haastavaa työssä on erityisesti se,
että pitää yrittää sovittaa erilaisten yritysten intressejä yhteen,
ja silti ajaa omaa kantaansa. Tämä kaikki on vähän kuin pelin pelaamista.
Kaisu
on tyytyväinen työpaikkaansa ja nykyisen kaltaisiin työtehtäviinsä
sekä palkkatasoonsa. Kaisu ei koe olevansa kovin uraihminen. Mitään
kohtuuttomia uhrauksia hän ei halua tehdä vain edetäkseen työpaikalla
ylemmäs. Nuorempana toki oli hiukan enemmän tarvetta todistella
muille ja itselle pystyvänsä kovempiin työsuorituksiin. Kokemuksen
myötä ja ammattitaidon karttuessa kuitenkin on tajunnut, että liika
itsensä väsyttäminen ei kannata. Kaisulle on tärkeää, että hän saa
tehdä kivaa työtä, mutta että aikaa jää muuhunkin elämään.
|