|
Naisia
tutkijoina ja opetustehtävissä
Naiset
teollisuudessa ja muualla yhteiskunnassa
|
Liisa
Halonen on sähköosaston ainoa naisprofessori. Hän on valaistuslaboratorion
perustaja. Liisa on sitä mieltä, että jos jostakin innostuu, siinä
pärjää. |
Leena
Korpinen johtaa sähkötekniikka ja terveys -laboratoriota TTKK:lla
ja on myös laillistettu lääkäri. Hän on väitellyt tohtoriksi sekä
sähkötekniikasta että lääketieteestä. Professorin työssä Leenaa viehättää
vapaus ja se, että aina tapahtuu jotain uutta. Tutkimustyö on hänelle
elämäntapa. |
Kirsi
Willa, 27, luki pääaineekseen Sovellettua elektroniikkaa. Hän
on kuitenkin pompannut sujuvasti tietoverkkolaboratorioon töihin.
Yksi konkreettinen työn tulos on ollut oppikirja Tietoliikennetekniikan
perusteet -kurssille. Aloittaessaan kirjan tekemisen, hän ei tiennyt
alasta vielä juuri mitään. - Siitä oli jopa hyötyä peruskurssin oppikirjaa
tehdessä, hymyilee Kirsi. |
Outi
Valta, 23, on tutkija-apulainen sovelletun elektroniikan laboratoriossa
TKK:lla. Outin mielestä kivointa hänen työssään on oma-aloitteisuus.
Tutkimustyössä kun pitää itse keksiä asioita, joita kukaan ei ole
tehnyt aikaisemmin.
|
Ritva Hirvonen Tekniikan tohtori Ritva Hirvosen motto on, että
työn pitää olla kiinnostavaa ja hauskaa. Aikoinaan sähköosastolla
sähkövoimatekniikkaa opiskellut Ritva on ehtinyt olla työssä niin
opettajana, tutkijana kuin teollisuudessakin. "Työni on aina ollut
eräs harrastuksistani", hän toteaa.
|
Naisia
teollisuudessa ja muualla yhteiskunnassa
|
Kirsi
Hassinen toimii tällä hetkellä Jaakko Pöyry
Oy:llä projekti-insinöörinä sähköverkkojen
mitoitustehtävissä. Kirsi on valmistunut Lappeenrannan teknillisestä
korkeakoulusta vuonna 2000 energiatekniikan koulutusohjelmasta opintosuuntanaan
sähkövoimatekniikka ja syventymiskohteena sähköenergiatekniikka. |
Kaisu Iisakkila on 8kk-ikäisen pojan äiti. Äitiyslomalta palaamista
hän ei pidä ongelmana. "Tottakai tulee olemaan hankalaa aloittaa uudenlainen
homma kun palaa töihin, mutta samalla tavalla se on vaikeaa joka kerta,
kun vaihtaa työtehtäviä". |
Hilkka
Heiskari työskentelee Nokian tuotekehityksessä. Pitkän
opiskeluajan kuluessa motivaatio oli välillä kadoksissa,
mutta työ on ollut mielenkiintoista ja ylittänyt ne epäselvät
odotukset, joita diplomi-insinöörin työstä oli.
"Tutkinto antoi hyvän pohjan sijoittua lähes mihin
tahansa kiinnostavaan tehtävään persoonasta riippuen",
Hilkka sanoo. |
Aura
Paloheimo, 24, työskentelee Synopsyksellä
IC-suunnittelijana. Hän innostui digitaalitekniikasta ensimmäisenä
opiskeluvuotenaan digitaali- ja tietokonetekniikan perusteet -kurssilla.
Tämä innostus johti myöhemmin opiskelemaanTKK:lla ASIC-suunnittelun
kursseja ja lopulta nykyiseen työpaikkaan IC suunnittelutoimistoon.
|
Eppie Eloranta on äiti, diplomi-insinööri, toimitusjohtaja ja
huipputason purjehtija. Liike- ja virkanaisten liitto valitsi hänet
vuoden naiseksi vuonna 2001. Valintaa perusteltiin menestyksellä miesvaltaisella
alalla ja kansainvälisellä julkisuudella. |
Satu Hassi, Vihreätä liittoa edustava ympäristöministeri, on koulutukseltaan
tekniikan lisensiaatti. Satu valmistui diplomi-insinööriksi TKK:lta
1979. Hän opiskeli sähkövoimatekniikkaa ja energiataloutta. Satu kertoo
valinneensa opiskelualakseen tekniikan muun muassa siksi, että halusi
tehdä "oikeita asioita". |
Marjatta
Peltokorpi on filosofian tohtori, konsultti sekä kouluttaja. Hänellä
on oma konsulttifirma. Hänen viestinsä tekniikan alan naisille on
se, että pitää uskaltaa olla rohkeasti oma itsensä naisena. Väkisin
miehiseksi muuntautumalla ei pysty hyödyntämään vahvimpia persoonallisia
piirteitään työelämässä. |
Pirkko
Harsia on TAMK:n yliopettaja. Insinöörin työtä hän pitää monipuolisena
ja korostaa että työn vaativuus ja sisältö on pitkälti itsestä kiinni.
Pirkko ei vielä tiedä mikä hänestä tulee isona. Hän toteaa: "Tulevaisuuteen
on kuitenkin hyvä kulkea, kun tietää, että alla on hyvä pohja, jolta
ponnistaa." |