Liisa
valmistui DI:ksi 1978. Hänen pääaineensa oli sähkölaitostekniikka
ja sivuaine elektroniikka. Liisan diplomityö käsitteli näkötehokkuutta
toimistovalaistuksessa ja siinä otettiin huomioon esimerkiksi energiansäästö
valaistuksessa. Merkittävästä aiheesta ei tiedetty Suomessa paljonkaan,
joten ensimmäinen tehtävä oli hankkia tarvittavat mittalaitteet
Suomeen ja selvittää miten niillä voidaan mitata. Siihen aikaan
sähkölaitostekniikan laboratoriossa oli valaistuksesta vain yksi
oppikurssi.
Vähitellen
syntyi valaistustekniikan laboratorio. Liisa teki ensin diplomityön
aiheesta. Valaistus irrotettiin sähkölaitospuolesta ja valaistupuoli
kasvoi kovasti. Vuonna 1985 Liisa nimitettiin laboratorion apulaisprofessoriksi
ja vuonna 1993 hän väitteli tekniikan tohtoriksi. Nykyisin Liisa
on professori ja laboratorion johtaja. Laboratoriossa on noin 20
työntekijää ja se on suurin maailmassa alallaan.
Liisalle
sähköalalle tuleminen on sukuvika. Hänen isällään oli valaistusalan
yritys, jossa Liisa oli jo pienenä apulaisena. Ala näytti hauskalta.
Hän kertoo olleensa keskiverto-opiskelija joka välillä innostui
jostain, välillä ei. Jos jostakin innostuu, siinä pärjää hyvin,
hän sanoo. Liisa ei innostunut esimerkiksi numeerisen analyysin
menetelmistä koulussa, mutta elektroniikasta hän innostui sitäkin
enemmän.
Matematiikan
isoja kursseja opiskellessa oli joskus vaikeata nähdä, missä lopulta
tarvitsee tietoja. Yhteys ei tullut esiin ja se vaikeutti motivoitumista.
Valaistuksen alalla työskennellessään hän kertoo tarvinneensa kuitenkin
differentiaaliyhtälöitä laskiessaan esim. tasojen luminansseja sekä
tilastomatematiikkaa tehdessään tutkimustyötä. Väitöskirjaa (usein
diplomityötäkään) ei pysty tekemään ilman tilastomatematiikkaa,
Liisa tähdentää. Esimerkiksi tutkimuksessa tilastomatematiikalla
tutkitaan tuloksen merkittävyyttä. Tietokoneet laskevat, mutta periaatteet
ja käyttötavat täytyy tietää. Tuloksen suuruusluokka on kyettävä
itse arvioimaan.
Valaistustekniikan
laboratoriota kuvaa ennen kaikkea sana poikkitieteellisyys. Insinöörien
kanssa työskentelevät silmälääkärit, neurologit, psykologit, arkkitehdit
ja sisustussuunnittelijat. Työ on yhteistyötä ihmisten kanssa. Liisa
arvostaa uravalinnassaan juuri ihmisläheisyyttä sekä käytännönläheisyyttä.
Valaistustekniikan laboratoriossa tutkitaan mm. sisävalaistusta,
näkötehokkuutta toimistovalaistuksessa ja energian säästöä valaistuksessa.
Tutkimusta tehdään tievalaistuksesta ja siitä miten silmä toimii.
Myös valaistuksen vaikutusta psyykeen tutkitaan. Lääketieteeseen
liittyviä tutkimuksia tehdään myös. Esim. vastasyntyneiden keltaisten
lasten hoidosta valolla on tehty diplomityö sekä valonpuutteesta
aiheutuvan depression hoitamisesta on tehty kirjallisuusselvitys.
Lisäksi on tutkittu mitä iän myötä heikentyvä näkeminen vaatii valaistukselta
ja miten näkövammaisten näkemisolosuhteita voidaan parantaa. Liisa
ja valaistuslaboratorio koordinoivat myös kansainvälistä tievalaistusprojektia.
Mukana on viisi eurooppalaista yliopistoa.
Liisan
toimistohuone on mielenkiintoinen paikka. Huoneessa on ohjattavat
kaihtimet ja ikkunoissa on laser cut panelit. Katossa on läsnäoloanturi
eli valot syttyvät ja sammuvat automaattisesti kun poistuu tai tulee
huoneeseen. Lisäksi on vakiovaloanturi, joka pitää valon tietyssä
tasossa. Tällä vempeleellä saadaan säästettyä myös energiaa. Kaikkia
valoja voidaan ohjata infrapunaohjaimella ja siihen voi ohjelmoida
erilaisia valaistustilanteita. Koko laboratorion valojärjestelmiä
ohjataan tietokoneella.
Liisan
mielestä tutkijan työ on maailman mielenkiintoisinta työtä. Saa
todella miettiä ja etsiä tietoa. Tutkijan pitää olla ulospäin suuntautuva,
sillä hänen täytyy saada tietoa ulkomaisilta tutkijoilta ja osata
jakaa tietoa ,sekä luoda yhteyksiä. Välillä tutkimuksen tekeminen
on kuitenkin yksinäistä puurtamista. Parasta työssä on kun joku
mitä on miettinyt lopultakin ratkeaa. Hän haaveilee sapattivuodesta,
jonka hän käyttäisi keskittyen pelkkään tutkimukseen. Professorin
työ on hyppimistä paikasta toiseen, on monta rautaa tulessa samaan
aikaan, ja yhteen asiaan ei ehdi keskittyä hirveän kauaa.
Työajoilla
on tapana venyä kansainvälisistä projekteista johtuen. Hän joutuu
käymään ulkomailla ja ehkä menee suoraan kokoukseen, joka kestää
iltaan saakka ja tulee yöllä takaisin kotiin, aamulla taas töihin.
Liisalla
on 2 lasta, tyttö ja poika. Koska sekä Liisa että hänen miehensä
matkustavat paljon ulkomailla, lapsia on ollut hoitamassa au-pair.
Lapset ovat oppineet puhumaan englantia ja tottuneet kansainvälisiin
ruokiin niin hyvin etteivät oikeastaan pidäkään suomalaisesta ruoasta.
Liisa harrastaa lenkkeilyä, tossut on helppo ottaa mukaan reissuille.
Hän on osallistunut myös maratoneille. Koko perheen yhteinen harrastus
on purjehdus.
|